perjantai, 27. heinäkuu 2012

Muutto

Meidät löytää nykyään täältä

Tervetuloa vierailulle!

keskiviikko, 4. heinäkuu 2012

Mökkihöperö

Hipin kanssa olimme rentoutumassa muutaman päivän meidän Kyyjärven mökillä (nimestään huolimatta siellä ei onneksi ole kyitä ollenkaan). Kyllä oli mukavaa ja mökki muuttuu vuosi vuodelta vain hienommaksi ja hienommaksi. Oli uutta laituria ja terassia ja venettä ja vaikka mitä! Kännykuvilla vähän mökkitunnelmaa tässä:

Hipsis uudella laiturilla. Nyt kelpaa syödä aamupalaa tällä laiturilla, jota aallot ei keikuta! Hippi tykkää hyppiä laiturilta ja ui jopa bonttoonille ja hyppäsi sieltä uudestaan veteen. Hippi näkee kuvitteellisia kaloja vedessä ja pyydystää niitä haukkuen.

Hipin seurana mökkeilemässä iskän Helmi-parsoni (Green Perry's Quest of Chandra). Helmi on nyt 5kk vanha perustyhmänrohkea ja iloinen parsoni. Hipin kanssa menevät majakkana ja perävaununa koko päivän. Ja illalla uni maittaa. Olisi mielenkiintoista laittaa koiralle joku askelmittari, koska Hippi on ihan koko päivän liikkeellä mökillä. Helmi sentään ottaa pentupäikkäreitään välillä. Hyvin tulevat Hipin kanssa toimeen eikä toisen keppejäkään tarvinnut enää niin paljon kadehtia, kun tutustuivat koko ajan paremmin. Välillä Hippiä ärsyttää, kun pentu pomppii naamalle, mutta yllättävänkin kärsivällinen Hippi on ollut! Ihan oon ollut yllättynyt, kuinka järkevää aikuisen koiran esimerkkiä Hippi on näyttänyt. Hippi kyllä niin nauttii mökkielämästä ja lisäsin Hipin ruoka-annostakin, koska liikkuu niin hulluna mökillä. Lisäksi kävin Hipin kanssa vielä juoksemassa 5km lenkin. Omat polvetkaan ei kipeytyneet, kun saa juosta hiekkatiellä.

Helmi-Orvokki lukemassa kirjaa mun kanssa sohvalla. Helmi aloitti eilen pentukoulun :) Helmi näyttää näissä kuvissa ihan kokonaan valkoiselta, vaikka ei ole. Silmän ympärillä on ruskea laikku, joka on kyllä tosi vaaleanruskea. Kännykuva vaan ei tuota ruskeaa oikein havaitse.

 

Uusi terassi valmistuu iskän näppärin kätösin. Kyllä kelepaa! Tänään lähdetään Hipin kanssa piipahtamaan Helsinkiin ja Timin kanssa käväistään viikonloppu Berliinissä. Sitten pikapikaa takaisin Yarpalla mökkielämästä nauttimaan. Kivaa, kun Timkin on lomalla ja pääsee mökille grillailemaan ja relaamaan. 

perjantai, 29. kesäkuu 2012

Liika on liikaa

Tänään Seinäjoella oli viimeinen mahdollisuus kalastaa nollia tän vuoden karsintoihin, mutta eipä niitä tullut. Jälkeenpäin ajateteltuna, oli todella tyhmää edes yrittää. Liikaa agilitya tälle viikolle. Olin ite liian väsynyt ja todella keskittymiskyvytön ja samoin koira, Hipin vire oli aivan kamala. 10, 10 ja HYL. Rimoja, paitsi eka radan toinen virhe oli siis se, että koira nappasi TAAS minua kiinni reiteen pakkovalssissa. Hippi oli aivan tyhjäpää. Jos jotain hyvää yrittää löytää, niin koiralla oli aivan tajuton vauhti (mutta vähän sellainen räkä poskella -vauhti) ja kun oli yksi rima jo tippunut, uskalsin kokeilla leikata aika jyrkästi takaa, kun olin lähettänyt Hipin 90 asteen umpikulmaan. Vähän hitaasti meni kaksi ekaa väliä, mutta mene mene -käskyllä jatkoi pujottelua, vaikka jouduin vähän kiertämään pujottelua jopa :) HYL tuli, koska vipa radalla Hippi ei enää malttanut laittaa tassuja puomilla maahan, vaan lasetti läpi. Eipä ihme, ku oon vapauttanut sitä niin nopeasti kolmet kisat tällä viikolla ja vire oli muutenkin ihan hirveä. Harmittaa silti. Lopetettiin siis siihen. Ratojen jälkeen Hippi kävi aivan hirveällä murinalla kiinni omaan hihnaansa.

Nyt pidetään sitten heinäkuu taukoa. Ens viikolle oli jo yks agilityjuttu sovittu, jota en viitti perua muiden osallistujien takia, mutta se on ihan ainut juttu mitä tehdään. Tämä tauon pitäminen on vaan siirtynyt, kun innostuin niin, kun saatiin tupla ja voitto ja pari muutakin nollaa. Huomaan silti, että kaipaan itse agilitysta totaalivapaata ja ihan varmasti kaipaa koirakin. Uskon, että toi puremisjuttu esimerkiksi vaan johtuu siitä, että koira huutaa taukoa. Vähän huono omatuntokin itse asiassa, että ei oikeesti pidetty tätä taukoa ennemmin. Ahne ja typerä minä. Onhan heinäkuu huono aika pitää taukoa, kun kisoja on ja ilmat on hyvät. Mutta kun en kisavuottani tän kummemmin tajunnut suunnitella, niin näin nyt on. Elokuussa jatketaan Niinulla ja kisoja sitten joskus myöhemmin. Uskon, että tauko tekee meille niiiiiiiiiiiiin hyvää. Ens viikolla lähdetään Berliiniin ja sitten mökkeilemään. Hippi pääsee fyssarille ja vaan olemaan ja lenkkeilemään. 

Eli "arvokisasaldona" viisi nollaa, sisältäen tuplanollan ja voiton. Jopa kaksi voittoa. Sinänsä ei harmita, ettei päästä karsintoihin mukaan, tällä nollavarmuudella voi sanoa, että salama ei yleensä iske kahta kertaa samaan paikkaan ;) Innostuinpa nyt vain yrittämään puolitosissani, kun osa kisoista meni niin nappiin.

Hyvää kesää ja toivottavasti kesälomaa kaikille! Ehkä karsinnoissa olen yleisössä kumminkin!

torstai, 28. kesäkuu 2012

Purina Open -part virallinen

Eilen sitten taas sitkeänä sissinä Purina Openin kolmosluokkien viralliseen kisaan. Olo kisaan lähtiessä oli vähintäänkin sekava :D Olin miettinyt niin kauheasti tuota kontaktijuttua, että pää tuntui puurolta. No, edessä oli kaksi agilityrataa. Pääajatuksena se, mitä edellisessä kirjoituksessa kirjoitin, siis, että en pidä Hippiä kontakteilla pitkään. Nyt haetaan sujuvuutta ja sitä, että ajatukset ovat KOKO radassa. Ensimmäinen rata oli Esan (Muotka) agilityrata ulkona. Oikeastaan aika helppo, paitsi keppikulma vähän haastava. Hippi oli radalla kamalilla kierroksilla. Jotenkin se haukkui niin paljon, että ei varmaan pystynyt keskittymään mihinkään muuhun. Kontakteilta vapautin vähän turhankin nopsaan -olin kai jotenkin liikaa miettinyt tuota asiaa sitten kumminkin. No, pujottelun aloitus meni plörinäksi. Taisi ite juosta sitten puolijauhoisena ja Hippi haukkuen kakkosvälissä...Plää. Oli vähän kämäinen olo radan jälkeen, kun ei yhtään kulkenut meidän meno. Tulos oli siis vitonen ja todella nihkeänahkeakarmea. Koira oli selvästi ylikierroksilla ja mustelma jalassa sykki vieläkin muistona maanantailta. Ajattelin, että mitä ihmettä mä teen, että saan sen rauhallisemmaksi. Sitten keksin, että namien syöntihän on rauhoittavaa, joten ennen seuraavaa starttia syötin Hipille paloja kuivatusta naudanmahasta, tehtiin vähän temppuja, käveltiin ja yritin ite olla tosi tyyni. Ennen meidän vuoroa tuli semmoinen olo, että nyt tämä ei mene läskiksi.

Rata menikin aika kivasti! Sen enempää siitä sepustamatta, tässä on rata videolla. Onneksi Emppu oli sen kuvannut. Kiitos! Tällä suorituksella olimme kovassa seurassa (SM-mitalisteja sun muita maailmanmestareita) tosin vasta seitsemänsiä, mutta eipä se oikeastaan jäänyt harmittamaan. Ja kun katson tuon radan, olen hirmuisen tyytyväinen. Nollalla maaliin ja aika -5,79. Näen kurveja, jotka ois voinu nipistää ja kohtia, joissa omalla ruhollani jarrutan koiran menemistä, mutta mitä siitä. Monta nollan tehnyttä koirakkoa jäi silti meidän taakse, ratavirheettömiä suorituksia oli nimittäin 18kpl. Osallistujiakin oli 41. Nuo huippuohjaajat nyt vaan on huippuja ja meillä on siihen vielä kovasti ja kilometritolkulla matkaa. Mutta Hippiä oli ihana ohjata tuolla radalla, kun se meni just niinku ohjasin. Haukkuuhan se tossakin vielä, mutta enemmänkin haukkuu innosta, kuin räkyttäis mulle, kuten eka radalla.

tiistai, 26. kesäkuu 2012

Epistelemässä

Eilen olimme Lauran ja Tinkan kaverina Purina Openissa epiksissä. Kisat venyivät yömyöhään, taisin olla kotona klo 00.30. Alustava aikataulu siis petti aika pahasti, mutta koska Tinka kisasi kakkosissa virallisessa luokassa, niin ei annettu ajalle periksi. Tuomarina oli Anne Savioja, joka oli tehnyt kivat kakkosten radat (epävirallisesti osallistuvat tekivät siis saman radan oikeiden kakkosten jälkeen). Eka rata sujui oikein sujuvasti, päästiin nollalla maaliin ja tehtiin koko kisan nopein aika! Osallistujia oli 29 (kakkos- ja kolmosluokkalaisia) ja nollia tuli peräti viisitoista. Niin vain pinkoi hieno hieno Hippi ensimmäiseksi! Kontaktit ok, mutta tunne oli sellainen, että se ei kyllä niillä olisi pysynyt, jos olisin kauemmin pitänyt. Kävi melkoisen kuumana. Tämän todistaa seuraava startti, jossa päätin valssata Hipin ollessa A-esteen kontaktilla. No, tuli vähän turhan varmisteluvalssi ja menin tosi läheltä Hippiä, jolloin se nappasi kontaktilta kiinni minun reiteeni. PURAISI, kyllä! Ärsytti kai, kun menin hänen kuninkaallisen agilitypersoonansa kulkureitille. Sinisenvioletti mustelma komeilee nyt reidessä. Se rata loppui siihen "hienoon kontaktiin". Karkkilaatikkoa ja voittofrisbeetä kotiin kantaessani yöllä fiilikset olivat aika ristiriitaiset...

Oon miettinyt tätä meidän kisauraa nyt viimeisen vuoden oikein urakalla. Mihinkään muuhun ei oo keskitytty kuin kontakteihin. Mitään muuta en ikinä mietikään. Ja mikä on lopputulos niistä lukemattomista hylyistä, joita ollaan otettu, kun Hippi karkaa kontaktilta ennen aikojaan? Se, että oikeastaan mikään ei oo ihan ratkaisevasti muuttunut. Paitsi treeneissä, joissa Hippi tekee tarkkaa työtä. Kisoissa ei kuitenkaan saada aikaan vastaavanlaista. Tästä ei tietenkään voi syyttää kuin sitä, että Hipin agilityura alkoi ihan harrastelusta. Ei minkäänlaista suunnitelmaa, miten opettaisin kontaktit. Ei minkäänlaista tietoa, miten kontaktit ylipäänsä opetetaan. Ja jos rehellisesti sanotaan, kun aloitin Hipin kanssa agilityn, olin juuri eronnut pitkästä parisuhteesta, eikä mua tosiaankaan edes kiinnostanut, millä tavalla koira jonkun puomin tai "vastaavan" suorittaa. Just ja just jaksoin rehautua kerran viikossa treeneihin, että koira sai jotain aktiviteettia itselleen. Kyllähän alkeiskurssilla varmasti kerrottiin, miten kontakteja kannattaisi lähteä opettamaan. Mutta se jäi muiden asioiden jalkoihin. Ja sitten me mentiin kisaamaankin, kunnes jossain vaiheessa tajusin agilitysta taas innostuessani, että hitto näille kontakteillehan on tehtävä jotain. Ja sitten otettiin selvää, miten näitä nyt pitäisi harjoitella ja hyväthän ne nyt onkin -treeneissä. Kisoissa...No, ne on mitä on. Toisinaan hyvät, mutta useimmiten Hippi on kuin tulisilla hiilillä eikä tosiaankaan kestä valsseja edessä tai persjättöjä tai kunnon ohijuoksuja. Ja mä oon suoraan sanoen kyllästynyt kisoissa aina miettimään vain noita kontakteja ja sitä, mitä teen, jos Hippi lähtee mun liikkeen mukaan. Laitan sen maahan, lähden pois, lopetan radan. Ja kun se ei vaikuta tuohon koiraan yhtään. Ei Hippi ota itseensä mistään. Ei sen maailmaa hetkauta karjaisut tai vaikka pamauttaisin sitä raamatulla päähän :D Tai vaikka se joutuu keskeyttämään rakastamansa agilityn tekemisen. Se nyt ei vaan ole koira, joka ottaisi itseensä yhtään mistään (paitsi eläinlääkärin piikistä. Ehkä joku tuttu eläinlääkäri voisi tulla rokottamaan sen joka kerta, kun se vapauttaa itse itsensä kontaktilta). Hipin kanssa on tosi vaikea korjata jotain, mitä se ei ole alusta asti oppinut oikein. Kontaktivirheitä ei olla tehty edes ensimmäisissä kisoissa, eikä Hipin tapa olekaan loikata ylhäältä alas. Mutta se nyt ei vaan jaksa odottaa minua ja minun vapautuksiani aina. Toisinaan jaksaa, toisinaan ei. Ja on todella masentavaa, kun muu rata kulkee hyvin ja sitten joudutaankin lopettamaan kesken, kun Hippi ei taaskaan malta pysyä siellä kontaktilla. Ja lopettaisin oikeasti vaikka miljoona rataa kesken, jos olisin huomannut sen edes jollain tavalla vaikuttavan Hippiin. Ja senkin huomaan, että kun on ollut kisoja, joissa on pitänyt Hippiä kauemman kontakteilla niin sitten kun yhden kerran sen vapautan vikkelästi kontaktilta, niin se yrittää varastaa seuraavat kymmenen :D Rakas koirani, niin ihana, mutta myös niin rasittava.

Ollaan taatusti treenattu hyvissä opeissa nyt ja saatu ihan parhaat vinkit kontakteiden harjoitteluun. On lisätty häiriöitä ja on treenattu kotona laudalla ja vaikka mitä. Ja ihan varmasti jatketaan samalla tavalla eteenpäin. Mutta kisoissa mun täytyy varmaan oppia elämään sen asian kanssa, että edestäleikkailemalla tms saan todennäköisesti koiran perääni. Mikä on suunnattoman ärsyttävää, koska oon nyt lajiin hurahdettuani tajunnut, millaiset kontaktit haluaisin koiralleni ja ottaa pattiin, että joudun tinkimään jostain. Mutta Hippi on pian kuusivuotias ja mun motivaatio ei riitä kisaamaan sillä tavalla, että joka toisella kerralla kusahdetaan samaan ongelmaan. Tässä asiassa tuntuu vähän siltä, että vanha koira ei opi uusia temppuja, vaikka muuten vastustankin tuota sanontaa :D Ei meillä ole enää kovin montaa kisavuotta edessä. Ehkä kaksi? Kahden vuoden päästä Hippi on kahdeksanvuotias ja se ei rakenteeltaan ole ehkä maailman kestävin (pitkä selkä ja lanneselkä jumittaa helposti). Tämä tekee kipeää jopa kirjoittaa, mutta näin se nyt on, että kisailon säilyttämisen takia me tingitään tästä nyt sitten hieman. Mikä tarkoittaa sitä, että Hippi saa hyvin pitkälle luvan kisoissa jatkaa eteenpäin, kun se tassut osuvat maahan. Toinen vaihtoehto on nimittäin sitten lopettaa kisaaminen ihan kokonaan, mikä ei kyllä oikeastaan edes ole mikään vaihtoehto. Ja pliis, älkää laittako mitään treenivinkkejä mulle, todennäköisesti ollaan jo sillä(kin) tavalla treenattu. Se on se meidän tuleva koiranpentu (joka tulee ensi vuonna!!!), jonka kanssa kaikki tehdään Right From The Start. Hipin kanssa koitetaan nyt nauttia harrastuksesta ja kisaamisesta ja katsotaan, mihin meidän rahkeemme riittävät.

Kännykuva Hipistä ja Purina Openista voitetusta frisbeestä.

Mun Pureva Espanjalaiseni.